Ficcikirjasto

Emíly oli nähnyt Sarahin viimeksi laittaessaan tytön nukkumaan. Vaikutti siltä, että tyttö oli herännyt ja livahtanut omin päin ulos. Emílyn jäädessä huolehtimaan muista lapsista ja odottamaan, että Sarah mahdollisesti ilmestyisi, Balthier ja Fran kiirehtivät etsimään tyttöä kadulta.

Piraateilla ei ollut aavistustakaan, minne tyttö olisi voinut suunnistaa, mutta he päättivät tarkistaa sataman ensin. Siellä Sarah oli ainakin käynyt, joten tämä osasi reitin. Frania huolestutti pelkkä ajatus siitä, että tyttö mahdollisesti harhailisi satamassa keskellä yötä. Balfonheimiläiset eivät olleet pahoja ihmisiä, nämä tuskin satuttaisivat lapsia, mutta juopuneiden ilmapiraattien ja merirosvojen seura ei ollut hyväksi kenellekään, saati sitten pienelle tytölle.

Fran pani merkille, että kauppalaiva oli edelleen satamassa. Hän tarttui Balthieria käsivarresta ja pysäytti miehen.
”Tuo on se laiva. Sen kapteenilta minä sain kirjan”, viera sanoi.
”Fran, meidän on etsittävä Sarah”, ilmapiraatti huomautti.
”Entä jos…? Se mies oli minusta epäilyttävä.”

Balthier nyökkäsi. Piraatit suuntasivat askeleensa kohti satamassa keinuvaa laivaa. Laskusillan edessä seisoi mies, joka pysäytti heidän kulkunsa välittömästi.
”Vierailla ei ole asiaa tänne”, mies ilmoitti. Tämä puhui Ivalicen yleiskieltä murtaen, mutta hyvin eri tavalla kuin rozarrialaiset.
”Tapasin kapteenin jo aiemmin tänään. Hän tuntee minut”, Fran sanoi.
”Hän itse on määrännyt, ettei kukaan kulje tästä”, mies intti eikä liikahtanut piiruakaan.

Saattoi olla, ettei kapteenilla ollut puhtaita jauhoja pussissaan, mutta toisaalta oman laivan suojelu yöaikaan oli myös ymmärrettävää. Erityisesti Balfonheimissä suojeluun oli tarvetta, olihan kyseessä kuitenkin rosvojen ja ryöstelijöiden kaupunki. Toisaalta harva ryhtyi ryöstämään kauppalaivoja satamassa, koska kaupunki ei ollut täysin omavarainen. Tuontitavaraa tarvittiin eikä kukaan olisi tuonut sitä, jos kauppalaivojen kimppuun käytäisiin.

”Meidän on keskusteltava kapteenisi kanssa”, Balthier töksäytti miehelle. ”Se koskee jotain, mitä hän antoi partnerilleni.”
”Painukaa nyt hiiteen täältä. Minä en ole päästämässä teitä!” vartija ärähti. ”Mikä teitä balfonheimiläisiä vaivaa? Me olemme kauppiaita ja lastimme on tyhjennetty. Turha laivaan on nyt yrittää tunkea. Alkakaa kalppia ja sanokaa tovereillennekin, että turha yrittää!”

Fran astui askeleen eteenpäin ja jäi tuijottamaan miestä silmiin. Hänen täytyi toden teolla keskittyä, sillä hän ei ollut aiemmin kokeillut kenenkään nukuttamista taialla. Hän tiesi vain teoriassa, miten kyseinen taika tehtiin.

Viera sai miehen joka tapauksessa hiljenemään tuijotuksellaan. Nainen pakotti ajatuksensa oikeaan suuntaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen miehen silmäluomet alkoivat lupsua, kunnes tämä rojahti laiturille. Fran oli kaatua itsekin, mutta Balthier sai hänet ajoissa kiinni.

”Mitä ihmettä sinä teit?” mies taivasteli.
”Kokeilin uutta taitoa”, viera henkäisi. Unitaika oli todella toiminut, mutta se oli ollut vähällä kaataa hänetkin. Taitoa täytyisi vielä harjoitella, muuten siitä ei olisi juurikaan hyötyä.
”Mistä sinä tuon opit?” Balthier kummasteli.
”Olen hankkinut pari magiaa käsittelevää opusta. Uudet taidot eivät ole pahitteeksi”, Fran kertoi. Hän otti miehestä vielä hetken tukea, ennen kuin pystyi seisomaan omillaan. ”Mennään nyt. En tiedä, kauan tuon vaikutus kestää.”
”Tuo vaikutti aika vaaralliselta. Ei kai hän kuollut?” piraatti tiedusteli, kun Fran oli jo kävelemässä laivaan.
”Hän vain nukkuu. Taika on periaatteessa vaaraton, joskin hän saattoi saada pari mustelmaa kaatuessaan”, nainen ilmoitti. Hän toivoi olevansa oikeassa. Noin kirjassa oli lukenut, mutta magian kanssa ei koskaan voinut olla täysin varma. Jos teki virheen, seuraukset saattoivat olla kohtalokkaat. Vieran helpotukseksi laiturilta kuitenkin kantautui kuorsausta, kun piraatit livahtivat laivan uumeniin.

Kaksikko hiippaili laivan halki mahdollisimman hiljaa. He eivät halunneet herättää ketään, joka oli mahdollisesti jäänyt nukkumaan ryyppyreissun sijaan. Fran opasti heidät kapteenin hyttiin, sillä viera uskoi, että sinne Sarah oli viety, mikäli ukko oli tämän siepannut.

Viera koputti oveen kolmesti, ennen kuin hytistä kuului ärtynyt vastaus vieraalla kielellä. Askeleet saapuivat ovelle, joka nykäistiin auki. Vanha kapteeni jäi tuijottamaan tulijoita suu auki. Tämän hiukset olivat pystyssä ja vaatteet ryppyiset. Tämä näytti siltä, että oli ollut nukkumassa.

”Mitä Te täällä teette?” mies ähkäisi. ”Minulla ei ole enempää kerrottavaa kirjasta.”
”Emme tulleet sen takia”, Balthier vastasi, ennen kuin Fran ehti sanoa mitään. Piraatti työntyi vieran ohitse kapteenin hyttiin ja pakotti vanhan miehen seinää vasten. ”Missä Sarah on?”
”Kuka?” kapteeni kysyi. Miehen kasvoilla oli aidosti hämmentynyt, pelokas ilme.
”Se tyttö, joka minulla oli päivällä mukanani”, Fran tarkensi ja astui hyttiin sisälle. Viera veti oven perässään kiinni. He eivät kaivanneet koko miehistöä kimppuunsa.
”En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun lähditte täältä!”

Mies näytti siltä, että puhui totta, mutta Franille ei tullut mieleen ketään muuta, joka olisi voinut napata Sarahin. Tosin saattoi olla, että tyttö harhaili pitkin katuja yksikseen. Tämä oli vähän turhan rohkea ikäisekseen.

”Mistä tiedän, että puhutte totta?” Fran kysyi kapteenilta ja loi tähän pitkän katseen. ”Olette käyttäytynyt hyvin epäilyttävästi kaiken kaikkiaan. Kutsutte tuntemattomia laivaanne ja annatte heille kirjoja, joiden voimista ette kuitenkaan mainitse. Mistä me tiedämme, ettette myös sieppaa pikkutyttöjä?”
”En ikinä tekisi mitään sellaista!” mies parkaisi. ”Enkä tiedä, mistä voimista Te oikein puhutte! Minä vain toteutin enoni tahdon, en muuta.”
”Fran, luulen, että tuhlaamme aikaamme”, Balthier huomautti ja päästi kapteenin irti.
”Olen samaa mieltä. En vain keksi, missä muualla Sarah voisi olla”, viera huokaisi. ”Olen pahoillani. Sarah on kadoksissa ja yritämme epätoivoisesti löytää hänet”, nainen lisäsi kapteenille.
”Ymmärrän huolenne, mutta täytyy sanoa, että olen pettynyt tämän kaupungin asukkaisiin. Ei minkäänlaisia käytöstapoja! En taida purjehtia tänne toiste”, kapteeni puhisi suoristaessaan paitaansa. ”Miten te edes pääsitte laivaan? Kolkkasitteko vahtini?”
”Mies vetelee nokosia laiturilla”, Balthier selvitti. Fran oli kiitollinen siitä, että piraatti jätti mainitsematta syyn vahdin torkkumiseen.
”Zodiark sentään, eikö sitä voi edes omiin miehiinsä enää luottaa!” kapteeni ärähti.
”Olemme todella pahoillamme”, Fran sanoi. ”Meidän on mentävä nyt.”

Viera marssi ovelle ja nykäisi sen auki. Hän tunsi itsensä typeräksi kuviteltuaan, että vanhalla kapteenilla olisi ollut jotain tekemistä Sarahin katoamisen kanssa. Samaan aikaan epäilys kuitenkin kalvoi häntä edelleen. Tuntui siltä kuin hän olisi unohtanut jonkin oleellisen yksityiskohdan.

”Toivon vilpittömästi, että löydätte sen pikkutytön. Lapsensieppaajat ovat alinta pohjasakkaa”, kapteeni huomautti, kun piraatit poistuivat hytistä. Parin takaa kuului kuitenkin myös vieraskielisiä manauksia. Luultavasti kapteeni oli raivoissaan joko heille tai onnettomalle vahdille, jonka Fran oli nukuttanut.

”En tajua, miksi Sarah olisi lähtenyt omin päin vaeltelemaan”, Fran huomautti harpatessaan lastaussillan päässä kuorsaavan vahdin ylitse.
”Hän tulee äitiinsä”, Balthier totesi.
”Harrastiko Emíly yöllisiä harharetkiä?” viera kummasteli. Hänen oli vaikea kuvitella, että Emíly olisi toiminut vastuuttomasti… mutta toisaalta hän ei tuntenut naista erityisen hyvin. Ehkä hänen pitäisi jonain päivänä kysellä tarkemmin Balthierin nuoruudesta. Nyt ei kuitenkaan ollut sopiva hetki.
”Toisinaan, mutta hän oli kyllä silloin vanhempi kuin Sarah nyt”, piraatti pohdiskeli. ”Missä muualla te kävitte päivällä?”
”Hiekkarannalla”, Fran vastasi.

Kun pari suuntasi askeleensa rannalle, viera pohti, mitä oikein oli unohtanut. Jotain tärkeää se ehdottomasti oli. Hän oli melkein saamassa kiinni ajatuksesta, mutta sitten se livahti uudestaan hänen otteestaan. Oli raivostuttavaa unohtaa jotain tuolla tavoin.

”Täällä ei ole ketään”, Balthier huokaisi ja jäi tuijottamaan merelle. Franin katse harhaili ympäri rantaa. Mereltä puhaltava tuuli oli pyyhkinyt päivän jäljet hiekalta, rannalla oli suorastaan aavemaista. Kauempaa kantautui kaupungin öisiä ääniä, mutta edes pariskunnat eivät olleet sinä yönä eksyneet nauttimaan merinäköalasta.

Fran käänsi katseensa kaupungin suuntaan ja pysähtyi katselemaan katua, jota pitkin oli päivällä lasten kanssa poistunut paikalta. Samassa hänen mieleensä palasivat arpiset kasvot, jotka hän oli nähnyt, ennen kuin niiden omistaja oli kiirehtinyt pois paikalta.

”Meidän pitää mennä takaisin”, viera sanoi.
”Minusta meidän pitäisi jatkaa etsimistä”, Balthier väitti. ”Emíly on kotona siltä varalta, että Sarah palaa karkuretkeltään.”
”Luulen, ettei hän karannut”, Fran huomautti.
”Mitä tarkoitat?”

Fran kertoi miehelle, että oli nähnyt Clemmonin päivällä hiippailemassa rannan luona. Hän oli myös varma, että arpinaama oli tarkkaillut häntä ja lapsia jonkin aikaa. Balthier näytti epäuskoiselta, mutta ei väittänyt vastaan.

”Hyvä on. Mennään käymään Emílyn luona”, piraatti myöntyi lopulta. ”En kuitenkaan usko, että Clemmon on palauttanut tyttöä sinne… jos hän nyt on edes siepannut tämän.”
”En minäkään, mutta kenties hän on jättänyt jälkiä”, Fran pohdiskeli.
”Miksi ihmeessä hän edes sieppaisi viattoman pikkutytön?”
”Miksi hän tekee ylipäätään mitään? Hän varmasti kuvittelee hyötyvänsä siitä”, viera sanoi. ”Hänellä on chocobo kynimättä meidän kanssamme. Hän näki minut lasten kanssa, kenties kyse on kostosta. Lisäksi minä näin hänet aiemmin Elzan seurassa… eikä Elzakaan pidä meistä.”
”En usko, että Elza haluaisi vahingoittaa Emílyä”, Balthier huomautti.
”Etkö?” Fran kummasteli, kun kaksikko lähti takaisin kotiinpäin.

Balthier puisteli päätään. ”Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta luulen, että Elza jopa pitää hänestä. Ehkä se raivotar on lyönyt päänsä, mutta hän puolsi Emílyn jäämistä tänne. Rikken oli ainoa, joka sitä itse asiassa vastusti.”

Fran vilkaisi miestä. Melkoinen uutinen, että Elza todella puolusti jotakuta, joka kuului heidän tuttavapiiriinsä. Se oli suorastaan epäilyttävää. Toisaalta viera ei keksinyt, miksi Elza olisi järjestänyt Sarahin kaappauksen. Sellainen puuha vaikutti enemmän Clemmon tekosilta. Fran ei kuitenkaan voinut sanoa tuntevansa kumpaakaan erityisen hyvin.

Emíly oli saanut laitettua muut lapset takaisin nukkumaan, mutta istui itse hereillä. Nainen ei enää itkenyt. Tämä vain väänteli käsiään ja näytti lohduttomalta. Kun piraatit astuivat sisälle, tämä ponnahti pystyyn ja ryntäsi näiden luokse. Nainen puristi kädessään paperin palaa.

”Tämä heitettiin kiveen käärittynä ikkunasta sisälle”, Emíly kuiskasi ja ojensi kädet täristen paperin Balthierille. Fran pani merkille, että lattialla oli lasinsiruja.

Balthier suoristi paperin ja jäi lukemaan sitä. Fran kiersi kätensä Emílyn ympärille ja yritti rauhoitella naista, vaikka tiesi sen turhaksi. Lapsen kadottaminen oli kova paikka äidille. Mikään lohdutus ei ollut riittävää.

”Zodiark!” piraatti kirosi. ”Olit oikeassa, Fran.”

Molemmat naiset käänsivät katseensa Balthieriin, joka oli vuorostaan rytännyt paperin. Miehen kasvoilla oli raivostunut ilme, kun tämä paiskasi lappusen lattialle.

”Clemmon on tosiaan vienyt Sarahin. Hän käski meidän lentää Pharokseen, jos haluamme tytön takaisin. Hän haluaa minut vaihtokaupassa”, piraatti selitti. ”Se pelkuri! Olisi tullut haastamaan minut kaksintaisteluun!”
”Kuka Clemmon on?” Emíly nyyhkäisi.
”Eräs ilmapiraatti, jolla ei ole pätkääkään kunniantuntoa”, Fran selvitti. ”Olen pahoillani. Tämä on kokonaan minun vikani. Minun ei olisi pitänyt viedä lapsia kaupungille.”
”Hän olisi nähnyt lapset joka tapauksessa jossain vaiheessa ja olisi varmasti osannut yhdistää heidät teihinkin”, Emíly sanoi.
”Fran, minä lähden saman tien”, Balthier ilmoitti.

Viera päästi irti toisesta naisesta. Hän tiesi, ettei vaihtoehtoja ollut, vaikkei kannattanut olettaa, että Clemmon pelaisi reilusti.

”Minä tulen mukaasi”, nainen totesi.
”Et tule.”
”Tulenpa. Tämä on minunkin taisteluni”, viera kivahti.
”Muistat kyllä, mitä viimeksi tapahtui. En voi päästää sinua Pharokseen”, piraatti ärähti. ”Menen yksin ja tuon Sarahin takaisin huomiseksi. Sinä jäät tänne huolehtimaan Emílystä ja lapsista.”
”Meillä ei ole aikaa riidellä tästä. Tarvitset minua siellä, jos jotain sattuu.”
”Sinä et voi tulla sinne.”
”Usvaa ei enää ole, voin varsin hyvin tulla. On osittain minun vikani, että näin kävi, joten on vain kohtuullista, että korvaan virheeni”, Fran yritti. Juuri sillä hetkellä hänen teki mieli läimäyttää piraattia kasvoihin. Tämä tuhlasi arvokasta aikaa väittelemällä asiasta, jossa ei ollut mitään väiteltävää.
”Minä en ole typerys, Fran. Jos Usva olisi kokonaan poissa, sinä et pystyisi käyttämään magiaa”, Balthier väitti edelleen.

Fran tuijotti miestä hetken, mutta kääntyi sitten Emílyn puoleen. ”Pärjäätkö sinä lasten kanssa? En usko, että kukaan hyökkää tänne. He haluavat meidät, eivät sinua tai lapsia.”
”Pärjään. Tulisin itse mukaan, mutta en voi jättää poikia ja Janetia”, Emíly vastasi.

Viera nyökkäsi ja kääntyi kannoillaan. Hän marssi ulos talosta välittämättä siitä, että Balthier kirosi raskaasti juostessaan hänet kiinni. Viera paineli kohti aerodomea miehen yhä väittäessä, ettei hän voinut lähteä mukaan.

”Saat sitoa minut kiinni katutolppaan, jos aiot pidätellä minua täällä”, Fran puhahti miehelle. ”Minä tulen mukaan, ja Nono myös. Kolmestaan meillä on suuremmat mahdollisuudet saada Sarah hengissä takaisin.”
”Fran, sinä…”

Viera käännähti ja kohtasi piraatin kasvoista kasvoihin. Balthierin raivostuneen ilmeen takana näkyi huolta, jonka nainen ymmärsi hyvin. Hän ei silti voinut jäädä vain odottelemaan miestä takaisin.

”Balthier, minä ymmärrän kyllä”, viera sanoi.
”Hyvä, sitten sinun pitää jäädä”, mies vastasi. ”Minä en voi toimia kunnolla, jos joudun koko ajan murehtimaan, mitä sinulle mahdollisesti tapahtuu.”
”Eikä minusta ole mitään hyötyä täällä”, Fran huokaisi ja painoi kämmenensä vasten miehen poskia. ”Lupaan olla varovainen. Pakenen, jos vaikuttaa siltä, että paikalla on liikaa Usvaa. Me olemme piraatteja, me elämme vaarallista elämää. Et voi sulkea minua tynnyriin. Minä tiedän riskit ja osaan ottaa ne huomioon. Tämä on minun päätökseni, ei sinun.”

Pitkäksi venyneen hiljaisuuden jälkeen Balthier nyökkäsi. Mies ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta Fran tiesi, että tällä kertaa aika oli hänen puolellaan. He eivät voineet väitellä loputtomasti, sillä Sarah oli vaarassa. Vaikka Clemmon ei vahingoittaisi tyttöä, Pharoksessa saattoi vaania muitakin vaaroja.

Piraattikaksikko kiirehti aerodomeen ja ilmoitti lähtevänsä Potilla. Nono nukkui ilmalaivassa eikä ilahtunut herätyksestä, mutta suostui kuitenkin lähtöön, kun kuuli tilanteen. Moogle kiirehti tarkistamaan ovet sillä välin, kun piraatit valmistautuivat nousuun.

Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin Pot pääsi nousemaan taivaalle. Se oli kaikin puolin hitaampi kuin Strahl. Lähtö tapahtui hitaasti, vauhti ei ollut erityisen nopea eikä kiihtyvyyskään hyvä. Oli kummallista, että Reddas oli edes viitsinyt säilyttää kyseisen ilmalaivan irvikuvan. Olisi luullut piraattikuninkaalla olleen varaa parempaakin.

~o~

Aamu sarasti jo, kun Pot vihdoin saapui rannikolle, jolla Pharoksen majakka seisoi. Torni ei ollut enää yhtä korkea kuin puolisen vuotta sitten. Sen yläosa oli räjähtänyt ja kiviä oli sinkoillut pitkin sen juurella olevaa autiota kylää.

Clemmonin ilmalaiva leijui paikalla, johon Strahl oli edellisellä vierailulla pysäköity. Balthier kaarteli saarta etsien sopivaa laskeutumispaikkaa. Saari halkoi valtavan vesiputouksen kahtia eikä jyrkänteen puolella ollut sopivaa laskeutumispaikkaa. Lopulta piraatti päätti ankkuroida Potin vähän matkan päähän toisesta ilmalaivasta. Hän olisi mieluummin parkkeerannut sen syrjemmälle, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.

Kolmikko poistui ilmalaivasta ja suuntasi askeleensa hylättyyn kylään. Balthier toivoi, että myös Potin olisi saanut muutettua näkymättömäksi. Hän totisesti kaipasi rakasta tyttöään. Oli väärin, että hän joutui lentelemään tuollaisella romulla ympäri Ivalicea.

”Luuletko, että pääsemme ilman Ashea sisälle torniin?” Fran kysyi. Balthier kirosi, hän ei ollut ottanut kyseistä seikkaa huomioon. Viimeksi oli tarvittu prinsessa avaamaan ovi, sillä vain Raithwallin perillinen oli pystynyt astumaan sisälle torniin. Toisaalta, jos ovi ei avautuisi heille, ei se ollut taatusti avautunut Clemmonillekaan.
”En usko. Jos me emme pääse sisään, ei ole päässyt Clemmonkaan”, piraatti vastasi. Tietysti oli se mahdollisuus, että se paskiainen oli siepannut myös Ashen, mutta Balthier ei uskonut siihen vaihtoehtoon. Prinsessan, tulevan kuningattaren, sieppaus oli sen luokan uutinen, että se olisi taatusti kantautunut myös Balfonheimiin.

Kylä oli pahemmin raunioina kuin edellisellä kerralla. Missään ei näkynyt merkkiäkään Clemmonista, mutta oli toki mahdollista, että mies piileksi jossain hylätyistä rakennuksista. Balthier oli kuitenkin varma, että tämä oli livahtanut majakkaan. Se vaikutti tarpeeksi mahtipontiselta rakennukselta.

Portaat tuntuivat taas loputtomilta. Toisaalta ne loppuivat liian pian. Balthier halusi saada Sarahin turvaan mahdollisimman pian, mutta jokainen askel lähemmäs majakkaa saattoi olla askel lähemmäs Franin kuolemaa. Miksi naisen oli ollut pakko tunkea mukaan? Eikö tämä tajunnut, millaista huolta aiheutti miehelle?

Balthier oli tiennyt, että hän täytyi kohdata nämä ajatukset ennemmin tai myöhemmin. Elämä oli sujunut niin tasaisesti, että ne oli ollut helppo sysätä syrjään, jättää huomisen murheeksi. Hänen ei ollut tarvinnut pohtia kuolemaa, ei omaansa eikä Franin, ei miettiä vaaroja, joita piraattien elämäntyyli toi tullessaan. Aiemmin hän ei ollut uhrannut ajatustakaan niille, mutta sodan aikana hän oli todella ymmärtänyt elämän haurauden ja rajallisuuden. Elämä saatettiin koska tahansa ottaa pois… ja piraattina toimiminen oli leikkimistä tulella. Ei ollut olemassa turvallista ryöstöretkeä tai aarrejahtia.

Aiemmin piraatti ei ollut tiedostanut ajan rajallisuutta yhtä selvästi. Toki hän oli aina pyrkinyt huolehtimaan siitä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan eikä kukaan vahingoittunut, mutta hän ei ollut ollut samalla tavalla huolissaan kuin nykyisin. Hän tiesi, ettei voisi koskaan elää tasaista ja turvallista elämää, mutta samalla hän pelkäsi menettävänsä syyn elää. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa?

”Balthier, ovi on auki”, Fran totesi miehen viereltä.
”Kupo, minä en pidä tästä paikasta”, Nono huomautti ja lenteli hermostuneena edestakaisin.
”Sinä voit jäädä myös ulos odottamaan. Te molemmat voitte”, piraatti sanoi. Torni herätti hänessä syvemmän pelon kuin hän oli osannut kuvitella. Sen huipulla ei ollut tapahtunut mitään hyvää. Reddas oli kuollut, Frankin melkein. Hän ei olisi koskaan halunnut palata tähän paikkaan.
”Minä olen tullut tähän asti, joten tulen myös sisälle”, Fran sanoi. Naisen äänessä oli sellaista päättäväisyyttä, että oli turha käydä väittelemään. Lisäksi heillä oli kiire.
”Kupopo!” Nono ilmoitti. Balthier ei ollut aivan varma, mitä moogle tarkoitti kommentillaan, mutta tämänkin ilmeestä saattoi päätellä, että tämä aikoi seurata heitä.

Majakassa oli yhtä hämärää ja aavemaista kuin aiemminkin. Pieni kosketuspylväs seisoi vanhalla paikallaan, joten Balthier marssi sen luokse. Viimeksi he olivat päässeet ylemmäs sen avulla.

”Nono, meidän pitää kaikkien koskettaa pylvästä yhtä aikaa”, piraatti selitti mooglelle.
”Kupo.”

Kaikki kolme asettuivat pylvään ympärille ja laskivat kätensä sen päälle. Mitään ei tapahtunut. Pylväs ei reagoinut heidän kosketukseensa. Balthier oli äimistynyt. Hetken hän ajatteli, että sen toimimiseen tarvittiin Ashea, mutta niin ei voinut olla, sillä Gabranth ja Cid olivat molemmat seuranneet heitä tornin huipulle. Ehkä räjähdys oli tuhonnut mekanismin.

”Meidän on paras yrittää hissiä”, Fran ehdotti. ”Pylväs vei meidät viimeksi ylös, mutta hissinkin pitäisi toimia. Siinähän oli se kaiverrus, jonka mukaan se toimii, kun mustat silmät on asetettu alttareihin. Uskoisin, että kivet ovat yhä paikoillaan.”
”Olet varmaankin oikeassa”, Balthier myönsi. Häntä kylmäsi edelleen, mutta hän marssi hissille ensimmäisenä vain tajutakseen, ettei se ollut paikoillaan.

Piraatti vilkaisi hissikuiluun. Hissin kattoa ei näkynyt alhaalla eikä sen pohjaa ylhäällä. Laite oli joko pudonnut tai niin kaukana, ettei sitä pystynyt erottamaan. Kuilun vierellä oli kuitenkin vipu, jota piraatti nykäisi.

Kuului metallista kirskuntaa, ja hetken päästä hissi nousi näkyviin. Se oli ollut alhaalla. Jostain syystä tieto helpotti Balthierin oloa. Hän oli pelännyt joutuvansa menemään majakan yläkerroksiin. Aivan ylhäällä oli aiemmin ollut valtava määrä Usvaa. Kenties alhaalla oli hieman turvallisempaa.

Piraattikolmikko astui hissiin. Balthier kiinnitti huomiota siihen, että se ei ollut samanlainen kuin ne hissit, joihin hän oli tottunut Archadesissa. Numerotaulun sijaan hississä oli sisällä samanlainen vipu kuin sen ulkopuolellakin. Piraatti veti vipua alas, ja hissi lähti laskeutumaan pimeään kuiluun.

Hetken oli niin pimeää, ettei voinut nähdä mitään. Balthier kuuli kahden muun hengityksen ja Nonon siipien räpsynnän, mutta mitään muuta hän ei erottanut hissin kirskunnan lisäksi. Pian kuitenkin tuli valoisampaa, kun hissi pysähtyi kerroksen kohdalle.

Oli mahdotonta sanoa, mistä valo oikein tuli. Soihtuja ei ollut näkyvissä eikä sen puoleen ikkunoitakaan. Silti Balthier pystyi näkemään eteensä. He olivat samanlaisessa pyöreässä kerroksessa kuin aiemminkin. Ylöspäin nouseva vesipylväs kieppui tornin keskellä ja sitä kiersi käytävä, jonka varrella näkyi oviaukkoja. Kenties päivänvalo pääsi tornin räjähtäneeltä huipulta alas asti. Toisaalta piraatista näytti, että valo olisi kajastanut seinistä. Paikka saattoi edelleen olla maaginen, vaikka Aurinkokrist oli tuhottu.

”Kaikki hyvin, Fran?” mies varmisti ja vilkaisi vieraa. Tämä nyökkäsi itsevarmasti, naisella ei näyttänyt olevan hätää. Silti paikka suorastaan huokui magiaa siinä määrin, ettei se voinut olla terveellinen kenellekään.
”Popo… pitäisikö meidän hajaantua, kupo?” Nono tiedusteli.
”Luulen, että on parasta liikkua yhdessä”, piraatti pohti. ”Tai ei… jää sinä vahtimaan hissiä ja huuda, jos joku lähestyy sitä. Tämä paikka on niin iso, että Clemmon voi päästä livahtamaan käsistämme, jos emme ole varovaisia.”
”Ku… poh”, Nono vastasi. Moogleparka näytti olevan kauhuissaan, mutta suostui kuitenkin jäämään vahtiin.

Balthier ja Fran lähtivät kohti ensimmäistä oviaukkoa. Oli oletettavaa, ettei Clemmon ollut painellut kovin syvälle majakan syövereihin, sillä tämä tuskin tunsi paikkaa sen paremmin kuin hekään. Itse asiassa tämä tunsi sen varmasti jopa huonommin. Se lurjus tuskin halusi eksyä.

Piraatti veti aseensa valmiiksi esille, mutta Fran ei tarttunut jousipyssyynsä. Viera aikoi ilmeisesti käyttää magiaa vihollisia vastaan. Balthier hiipi oviaukosta sisään ensimmäisenä ja viittoi Frania pysyttelemään hänen takanaan. Hän oli erittäin kiitollinen, että tällä kertaa nainen jopa totteli häntä.

Käytävät mutkittelivat samalla tavoin kuin ylemmissä kerroksissa. Niissä oli vaikea liikkua hiljaa, sillä askeleet kajahtivat kaikuna seinistä. Koko paikka karmi Balthieria. Hänen oli vaikea uskoa, että niin massiivinen torni oli rakennettu vain Aurinkokristiä varten. Sillä täytyi olla joku muukin merkitys, mutta piraatti ei välttämättä halunnut ottaa siitä tarkemmin selvää.

”Alkaako vanhuus jo painaa sinua, Balthier?” tuttu, pilkallinen ääni kuului yllättäen miehen sivulta. Piraatti kääntyi ja näki Clemmonin astuvan esiin yhdestä käytävän varrella olevasta huoneesta. ”Olet hitaampi kuin ennen.”
”Ehkä huhut pitävät paikkansa, ja hän on menettänyt ilmalaivansa. Kenties hän ui tänne”, toinen ääni nauroi. Clemmonin taakse ilmestyi isokokoinen kaveri, jonka nimeä Balthier ei tiennyt. Hän kuitenkin muisti miehen hyvin. Tämä oli ollut mukana, kun Clemmon oli murtautunut Cidin kotitaloon.
”Otit sitten pupusikin mukaan”, Clemmon jatkoi. ”Oikein sopivaa. En oikein pidä lapsiin sekaantumisesta, mutta jänösiä vastaan minulla ei ole mitään.”
”Jos olet taittanut hiuskarvankin Sarahin päästä –” Balthier aloitti.
”Olisi tehnyt mieleni, kun se letukka puri minua, mutta ei… hän on oikein hyvässä kunnossa ja palautuu sellaisessa myös Balfonheimiin, jos antaudut suosiolla”, Clemmon selvitti.

Balthier punnitsi tilannetta mielessään. Hän uhkasi Clemmonia aseellaan, mutta tällä oli Sarah. Piraatti muisti, että Clemmonilla oli kaksi toveria, joista vain toinen oli nyt näkyvillä. Sarah oli luultavasti toisen käsissä.

”Anna Sarah Franille, niin tulen vapaaehtoisesti mukaasi”, Balthier sanoi hetken päästä. Hän selviytyisi kyllä kolmikosta jotenkin, kunhan saisi lapsen ja vieran ensin turvaan.
”Ehei, sinulla ei ole neuvotteluvaltaa täällä”, Clemmon puuskahti. ”Minä pidän tytön vielä toistaiseksi. Palautan hänet itse, kun olen vanginnut sinut… tai tappanut. En ole vielä päättänyt, mitä tarkalleen ottaen haluan tehdä sinulle.”
”Olet typerämpi kuin muistinkaan”, Balthier totesi yrittäen kuulostaa huolettomalta. ”Piraattihallitsijat vetävät sinut kölin alitse, kun menet palauttamaan tytön äidilleen. Luuletko, ettei sieppauksesta ole jo ilmoitettu heille?”
”Hah, he eivät tee yhtään mitään. Minulla on sopimus Elzan kanssa. Sopimus, joka sallii minun tehdä sinulle mitä vain”, Clemmon nauroi.

Se narttu! Mitä Balthier oli koskaan tehnyt Elzalle? Piraatti oli aina ollut Balfonheimin puolella, hän ei ollut kohottanut asettaan punapäätä vastaan. Hän ei vain voinut ymmärtää, miksi nainen vihasi häntä noin paljon.

Toisaalta Elzan osuus saattoi olla hyväkin asia. Nainen näytti pitävän Emílystä, joten tämä ei taatusti ilahtuisi tapahtumien saamasta käänteestä.

”On jotain, mitä et ole ottanut huomioon”, Balthier kertoi. ”Tytön äiti sattuu olemaan Elzan suosiossa. Voin vannoa, ettei Elza ilahdu, kun kuulee sinun vahingoittaneen hänen suosikkinsa lasta.”

Miehen arpisilla kasvoilla käväisi hätääntynyt ilme, mutta se katosi yhtä pian kuin oli ilmestynytkin. ”Yrität vain pelata aikaa”, Clemmon parjasi. ”Sam, ota viera kiinni. Ja Balthier, jos yrität estää, käsken Brenin satuttaa tyttöä.”

Toinen isokokoinen mies ilmestyi ovensuuhun Sarah kainalossaan. Tyttö näytti olevan tajuton, mutta elossa. Tämä näytti myös vahingoittumattomalta. Balthierilla ei kuitenkaan ollut epäilystäkään, etteikö Clemmon voisi satuttaa lasta, jos koki sellaisen toimenpiteen tarpeelliseksi.

”Taidankin tietää, mitä teen. Nyt kun kerran toit pupusi mukanasi… otan hänet omakseni”, Clemmon totesi.
”Olet hullu, jos luulet, että kukaan voi päättää Franin kohtalosta hänen puolestaan”, Balthier naurahti väkinäisesti.
”Niinkö luulet?” Clemmon kysyi. ”Fran, jos sinäkään yrität mitään, voit olla varma, että tyttö kärsii. Samoin Balthier.”