Ficcikirjasto

Balthier käänsi katseensa vieraan, joka seisoi liikkumattomana. Vain naisen korvat kääntyilivät kuin tämä olisi yrittänyt tavoittaa kaikki mahdolliset lähiympäristön äänet. Kenties tämä yrittikin. Piraatti pyrki karistamaan huolen mielestään. He olivat olleet tukalissa tilanteissa ennenkin ja selvinneet niistä tavalla tai toisella. Hänen pitäisi nyt vain uskoa Franiin.

”Mutta Clemmon, sopimus koski vain Balt-”
”Tuki turpasi! Minä otan vieran, jos haluan!” Clemmon ärjäisi Samille. Miehen ääni kaikui seinistä ja toistui useaan kertaan.

Tieto yllätti Balthierin. Hän oli kuvitellut Elzan vihaavan häntä ja Frania tasapuolisesti. Ilmeisesti punapää vihasi häntä reilusti enemmän, jos oli kerran solminut sopimuksen päästäkseen eroon nimenomaan hänestä.

”Sinä et koskekaan minuun, ellen anna lupaa siihen”, Fran ilmoitti arpikasvoiselle miehelle.
”Minä voin koska tahansa ampua Balthierin, ja Bren voi tappaa tytön käskystäni”, Clemmon huomautti. ”Sam!”
”Viimeksi tuo eukko-!”
”Zodiark, mikä nynny sinusta on tullut?!” Clemmon karjui.

Sarah nosti päätään ja alkoi kiljua niin, että seinät raikuivat. Tyttö potki ja hakkasi Breniä, alkoi näyttää siltä, että miehellä oli vaikeuksia pitää tätä kiinni. Balthier toivoi, ettei tämä satuttaisi tyttöä, mutta oli samalla tyytyväinen lapsen aiheuttamaan hämminkiin. Ehkä hän saisi pian tilaisuuden toimia, jos muut keskittyisivät hetkeksi tyttöön.

Sam lähti kohti Frania. Balthier harkitsi hetken tähtäimen siirtämistä karpaasiin, mutta arveli sitten Clemmonin olevan suurempi uhka. Niin kauan kun he molemmat tähtäsivät toisiaan, heillä oli yhtäläinen riski tullut tapetuksi. Jos Balthier siirtäisi tähtäimensä, Clemmon luultavasti ampuisi hänet siihen paikkaan.

Fran ei edelleenkään liikkunut. Ainoa, joka yritti livahtaa tilanteesta, oli riehuva Sarah, joka ei kaikesta sätkimisestä huolimatta ollut onnistunut karkaamaan Brenin otteesta. Balthier pohti, olisiko hänellä mahdollisuus tappaa Clemmon, ennen kuin tämä tajuaisi vetää liipaisimesta. Toisaalta hän ei halunnut tappaa toista miestä. Ehkä asekäteen ampuminen riittäisi. Oli kuitenkin mahdollista, että samalla hetkellä, kun hän voittaisi Clemmonin, Bren satuttaisi Sarahia ja Sam kävisi Franin kimppuun. Fran ehkä vielä pärjäisi, mutta pikkutytöllä ei ollut mahdollisuuksia aikuista miestä vastaan.

Zodiark! Loppupelissä kaikki oli Balthierin syytä. Jos hän ei olisi alun perin jättänyt Emílyä Archadesiin, lapsia ei kenties olisi ollenkaan. Tai jos hän olisi nyt myöhemmin jättänyt naisen pääkaupunkiin, Clemmon ei olisi koskaan siepannut Sarahia. Mikä oli oikein ja mikä väärin? Miksei mikään valinta voinut olla helppo? Miksi aina tuli ei-toivottuja seurauksia?

Piraatti puisteli pikaisesti päätään. Hän ei voinut nyt käydä läpi mielen synkkiä syvyyksiä ja jossitella loputtomiin eri vaihtoehtoja. Hän oli valintansa tehnyt eikä voinut niitä enää peruuttaa. Nyt hänen täytyi vain yrittää elää niiden kanssa ja pelastaa Sarah keinolla millä hyvänsä.

Sam ehti Franin luokse. Viera liikahti nopeasti ja paiskasi ison miehen käytävän seinää vasten. Seuraavassa hetkessä nainen oli kyykistynyt ja painanut kätensä lattiaan. Kun tämä sulki silmänsä, lattia alkoi yllättäen täristä.

Balthier horjahti ja löi olkapäänsä seinään. Kipu vihlaisi yllättävän kovaa, hän oli jo luullut käden parantuneen. Vaivaisiko se häntä loppuiän?

Myös muut hoippuivat ja olivat vähällä kaatua. Katosta putosi pari kiveä käytävälle. Sarah kiljaisi ja onnistui potkaisemaan Breniä polveen. Mies puolestaan karjaisi ja irrotti otteensa tytöstä, joka putosi lattialle ja lähti konttaamaan kohti Balthieria.

Kuin hidastettuna Balthier näki Clemmonin suuntaavan aseen kohti karkuun yrittävää tyttöä. Piraatti kohotti oman aseensa uudestaan ja ampui. Laukaus kaikui tilassa, ja Clemmon lennähti taaksepäin. Sarah jäi keskelle käytävää kirkumaan, kun verta läiskähti tytön päälle. Lapsiparka saisi luultavasti ikuiset traumat.

Lattia tärähti kunnolla, ja piraatti oli kaatua. Bren oli jo lennähtänyt selälleen eikä Sam näyttänyt pääsevän ylös seinän vierestä.
”Fran! Lopeta jo, koko paikka vielä romahtaa!” Balthier huudahti. Mies kurottautui Sarahia kohti ja sai tytöstä otteen. ”Fran, nyt!”

Lattia lakkasi tärisemästä, mutta kauempaa kuului rämähdyksiä. Ilmeisesti katosta putosi kiviä käytävälle. Balthier nosti Sarahin syliinsä ja kiirehti Franin luokse. Sam oli jo hyvää vauhtia nousemassa, mutta piraatti potkaisi miestä ohi mennessään. Viera istui lattialla ja näytti olevan puoliksi pökerryksissä.

”Fran, nouse, meidän pitää lähteä”, Balthier sanoi ja tarttui naista käsivarresta vapaalla kädellään. Olkapäätä vihloi ilkeästi. Nyt ei ollut oikea hetki jäädä taistelemaan Clemmonin porukan kanssa. Heidän olisi paettava mahdollisimman nopeasti.

Viera pääsi jaloilleen, mutta tämä oli kalpea kasvoiltaan ja tämän askeleet horjuivat. Ilmeisesti magian käyttö oli vienyt tältä liikaa voimia. Balthier ei ihmetellyt. Hän ei olisi koskaan uskonut, että pelkällä magialla pystyi tärisyttävään valtavankokoista majakkaa. Oli suorastaan ihme, että Fran edes kykeni nousemaan. Piraatti tunsi tutun huolen painavan mieltään, hänen ei olisi pitänyt antaa vieran tulla mukaan, ei ainakaan sisälle asti. Toisaalta ilman Frania tilanne olisi saattanut olla vielä paljon pahempi. Miehen oli myönnettävä itselleen, että vaikka naisen mukanaolo vaivasi häntä, tästä oli myös paljon apua.

”Kupooh!” Nono lennähti käytävälle. Moogle näytti hätääntyneeltä singahtaessaan Balthierin ohitse häiritsemään Samia ja Breniä sekä kiroilevaa Clemmonia, joka oli päässyt jaloilleen. Arpikasvoisen toinen käsivarsi roikkui hervottomana, ja veri valui pitkin tämän hihaa, mutta siitä huolimatta tämä näytti halukkaalta taisteluun.

Balthier nosti Franin käsivarren hartioilleen ja tarttui naista vyötäröltä. Hän lähti suuntaamaan käytäviä pitkin hissille, vaikkei olisi halunnut jättää Nonoa jälkeen. Kun hän pääsi vesipatsasta kiertävälle käytävälle, hänen takaansa kuului romahdus. Piraatti tunsi vanteen puristuvan sydämensä ympärille. Nono saattoi olla ärsyttävin moogle, jonka hän oli koskaan tavannut, mutta pieni mekaanikko oli hänen hyvä ystävänsä.

Mies raahasi Franin ja Sarahin hissille ja päästi nämä. Fran hengitti raskaasti, mutta ei näyttänyt olevan kuolemankielissä.
”Menkää ylös. Minä menen hakemaan Nonon”, piraatti ilmoitti. Sarah nyökkäsi vakavana. Tytöstä näki, että tätä pelotti, mutta tämä pysytteli yllättävän urheana. Balthierin teki pahaa katsella lasta, jonka poskella oli verta. Yhdenkään lapsen ei olisi pitänyt kokea mitään tällaista.

Balthier ryntäsi takaisin oviaukolle, josta oli juuri tullut ulos. Hän ehti juosta vain vähän matkaa, kun jo melkein törmäsi Nonoon, joka heitteli seinäkiviä käytävään. Oikeastaan ei voinut puhua heittämisestä, sillä moogle ei koskenut kiviin. Ne vain liukuivat pois paikoiltaan ja lensivät mooglen osoittamaan suuntaan. Käytävältä kuului raskaita kirouksia.

”Nono?” Balthier henkäisi.
”Minä en pidä heistä, kupo!” moogle ärähti.
”Meidän pitää mennä. Sarah ja Fran täytyy saada ulos täältä”, piraatti huomautti.
”Kupoh”, Nono vastasi ja kohotti molemmat kätensä. Hetkeä myöhemmin käytävän katto romahti parivaljakon edestä.

”Et ole koskaan kertonut olevasi maagi”, Balthier totesi, kun hän ja Nono lähtivät hissille. Oli parempi pitää kiirettä, sillä käytävästä saattoi päästä myös toista kautta pois.
”En minä ole, kupo. Moogleilla on vain omia kykyjään”, Nono selitti. ”Ihmiset tekevät minut surulliseksi, kupo. Miksi pitää tehdä pahaa, popo?”
”Jotkut ihmiset vain ovat typeryksiä”, Balthier kuittasi. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Nono oli aiheesta murheissaan. Ihmiset tekivät paljon pahoja asioita, aiheuttivat sotiakin. Mooglejen ei tiedetty koskaan aiheuttaneen mitään sellaista. Nuo pienet olennot olivat tunnettuja vain ahkeruudestaan ja taitavuudestaan tekniikan parissa. Itse asiassa Balthier ei ollut ikinä kuullut mooglesta, joka olisi edes rikkonut lakia. Hänen tietääkseen jopa piraattimooglet olivat äärimmäisen kunniallisia.

Fran ja Sarah odottivat hissin luona, kun Balthier ja Nono saapuivat paikalle. Piraatti oli tyytymätön näkyyn, muttei viitsinyt alkaa väitellä asiasta. Yhdessä kaikki neljä lähtivät ylös. Fran nojasi voipuneena hissin seinään.

”Mikä Franilla on?” Sarah kysyi, kun he olivat päässeet ylempään kerrokseen. Balthier nosti tytön uudestaan syliinsä ja vilkaisi vieran suuntaan.
”Jaksatko kävellä?” mies tiedusteli naiselta. Fran nyökkäsi. Tämä näytti väsyneeltä, mutta pysyi jaloillaan.

Alhaalta kantautui ryminää ja lattia tärähti jälleen. Balthier jäi katsomaan Frania, joka puisteli päätään. Tällä kertaa nainen ei ollut asialla. Piraattia ihmetytti vieläkin, mitä tämä oikein oli tehnyt. Mies oli kerran aiemmin nähnyt vieran käyttävän maaelementin magiaa, mutta silloin Hennen kaivokset olivat melkein sortuneet heidän niskaansa. Fran oli sanonut, ettei hallinnut kyseistä magian haaraa erityisen hyvin. Oliko viera silti rohjennut yrittää sitä nyt? Mitään muutakaan selitystä Balthier ei keksinyt.

”Kupo, taisin aiheuttaa liikaa vahinkoa!” Nono huudahti ja lähti lentämään kohti ovea. Balthier odotti, että Fran pääsi hänen edelleen, ja kiirehti sitten muiden perässä ulos.

Aurinko helotti korkealla taivaalla, kun joukko vaelsi alas pitkiä portaita. Franin olo näytti kohenevan silmissä, kun tämä pääsi ulkoilmaan, mutta nainen oli edelleen väsyneen näköinen. Toisaalta Balthier ei ihmetellyt. Yöunet olivat viime aikoina jääneet niin heikoiksi, että kaiken järjen mukaan heidän ei olisi pitänyt kummankaan olla enää edes hereillä.

”Haluatko kertoa, mitä tapahtui, Sarah?” mies kysyi tytöltä, joka nuokkui hänen olkapäätään vasten.
”Minä en tiedä…” tyttö sopersi. ”Minä menin nukkumaan ja sitten heräsin ilmalaivassa. Ne rosvot toivat minut tänne ja sanoivat odottavansa, että sinä tulet. Ja sitten minä purin sitä yhtä, kun se kutsui sinua rumilla nimillä.”
”Satuttivatko he sinua?” Balthier kysyi. Sarah puisteli päätään. Tyttö näytti itkuiselta ja väsyneeltä. ”Olet turvassa nyt. En anna enää kenenkään viedä sinua äidiltäsi.”

Sarah nyökkäsi taas. ”Ran-setä on paras. Minustakin tulee vielä ilmapiraatti ja sitten annan kyytiä likaisille lurjuksille. Laitan Tynen vetämän ne kölin ali. Tynestä tulee merirosvo.”
”Se on oikein”, Balthier naurahti.

Loppumatka alas sujui hiljaisissa merkeissä. Autio kylä ei näyttänyt yhtään miellyttävämmältä päivänvalossa kuin aamunsarastuksessakaan. Balthier tunsi vihaavansa koko saarta. Hän olisi voinut epäillä Clemmonin valinneen paikan juuri siksi, ellei hän olisi ollut varma, ettei konna voinut tietää hänen henkilökohtaisista patoumistaan paikkaa kohtaan. Hän oli suorastaan helpottunut, kun pääsi Potin ohjaimiin ja suuntaamaan pois saarelta.

Sarah nukahti lentomatkan aikana Franin syliin. Sitä ennen tämä oli ollut hyvin hiljainen. Saattoi olla, että lapsi oli vain väsynyt, mutta Balthier epäili, että tällä oli pikemminkin paljon mielessään. Clemmon olisi voinut hoitaa asiat miesten tavoin eikä vetää viattomia mukaan juoniinsa.

”Oletko sinä kunnossa?” piraatti kysyi vieralta, kun Nono oli kadonnut konehuoneeseen.
”Olen, mutta en enää koskaan halua mennä Pharoksen majakkaan”, Fran vastasi.
”Mitä tapahtui? Se taika, jota sinä käytit… vaikutti siltä kuin koko torni olisi ollut romahtamassa.”

Fran oli pitkään hiljaa, ennen kuin vastasi. Nainen näytti pohtivan, harkitsevan sanojansa hyvin tarkkaan.
”Minä oikeastaan toimin vaiston varassa. Siellä ei ollut juuri elementtejä, joita käyttää. Yritin tavoittaa maata, saada sitä järisemään, mutta koska kivet tulevat maasta ja torni on kiveä…” viera vaikeni hetkeksi ja jäi taas miettimään. ”En osaa selittää kunnolla. Minusta tuntui siltä, että torni imi minusta energiaa ja kuitenkin samalla teki magiasta voimakkaampaa. Siinä paikassa on jotain hyvin pelottavaa.”
”Luuletko, että meidän Esperimme ovat siellä? Nehän katosivat, kun olimme siellä viimeksi”, Balthier kysyi. Toisaalta Belias oli ilmestynyt Bahamutin putoamisen jälkeen viemäreihin. Vaikutti siltä, että peto liikkui nyt vapaana, ja jos se oli vapaa, luultavasti muutkin Esperit olivat. Piraatti ei tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia.
”En tiedä. En vaistonnut niitä, mutta kenties niitä ei voi vaistota, jos ne eivät itse sitä halua”, Fran vastasi. ”Epäilen ennemmin, että torni on lumottu tai kenties siellä on edelleen osa Aurinkokristin voimasta.”

Piraatti nyökkäsi. Majakassa oli jotain outoa. Tosin se saattoi olla ajalta, kun Occuriat vielä asuttivat Ivalicea, joten se saattoi sisältää salaisuuksia, joita ihmismieli ei edes pystynyt käsittämään. Siinä oli kieltämättä jotain samanlaista kuin Giruveganissa, jotain yhtä ahdistavaa.

Salaa Balthier toivoi, että Clemmon jäisi loukkuun torniin. Toisaalta hän tiesi, että sellainen toive oli väärin. Hän ei vain halunnut, että arpinaama ahdistelisi Emílyä ja lapsia. Jos Clemmon selviäisi Pharoksesta, mikään ei taannut, ettei tämä yrittäisi uudestaan käydä Balthierin läheisten kimppuun.

~o~

”Äiti!” Sarah huusi ja ryntäsi Emílyn käsivarsille, kun piraatit palasivat naisen luokse. Emíly rutisti tytön itseään vasten ja keinutti tätä pitkään, ennen kuin työnsi tämän käsivarren mitan päähän tarkastellakseen lastaan.
”Verta? Oletko sinä kunnossa? Satuttiko se mies sinua?” Emíly parahti.
”Ei, mutta minä purin sitä”, Emíly ilmoitti ja halasi äitiään uudestaan.
”Hänestä tulee vielä hyvä piraatti”, vieras ääni huomautti.

Balthier irrotti katseensa äidistä ja tyttärestä. Hän ei ollut uskoa silmiään, kun näki Elzan kävelevän eteiseen kaksospojat perässään.

”Vauva näyttää nukkuvan”, punapääpiraatti ilmoitti kuin olisi ollut paraskin lastenhoitaja. Emíly nyökkäsi naiselle.
”Kiitos. Sinusta on ollut suuri apu”, tämä sanoi. Balthierista tuntui, että joku olisi juuri pudottanut hänet ilmalaivan kyydistä. ”Kiitos myös teille. En voi koskaan korvata tätä, te toitte Sarahin takaisin. Minä olen teille elämäni velkaa”, Emíly jatkoi osoittaen tällä kertaa sanansa Balthierille ja Franille.
”Me teimme vain sen, mitä pitikin”, Fran vastasi.
”Lupasin suojella sinua ja lapsia eikä minulla ole tapana rikkoa lupauksiani”, Balthier täydensi yhä hämmentyneenä.
”Sinun on paras pysyä sanassasi”, Elza tuhahti kauempaa.
”Mitä sinä itse asiassa edes teet täällä?” piraatti ärähti.
”Minun tekemiseni eivät kuulu sinulle!”
”Ran, älä viitsi. Ei lasten kuullen, heillä on ollut tarpeeksi kamalaa muutenkin”, Emíly pyysi.

Balthier huokaisi. Emíly oli oikeassa. Hän halusi selvittää asiat Elzan kanssa, mutta nyt ei ollut oikea hetki… tai ainakaan oikea paikka. Lasten ei tarvinnut joutua kuuntelemaan aikuisten riitelyä. Sarah oli kokenut kovia ja varmasti tämän veljetkin olivat olleet kauhuissaan.

”Minä haluan puhua kanssasi, jos se vain sopii arvon piraattihallitsijalle”, mies pakottautui sanomaan mahdollisimman rauhallisesti. ”Ulkona.”
”Hyvä on. Kaiketi minun on kuunneltava, mitä kansalaisella on sanottavanaan”, Elza puuskahti. Nainen marssi ovelle ja hymyili vielä pikaisesti Emílylle, ennen kuin poistui asunnosta.
”Haluatko, että tulen mukaan?” Fran kysyi.
”Minä hoidan tämän. Varmista sinä, että täällä on kaikki kunnossa ja kerro Emílylle, mitä tapahtui”, Balthier vastasi ja seurasi Elzaa ulos talosta.

Elza odotti kadunvarressa ja naputti mukulakivetystä saappaallaan. Naisen kasvoilla oli tympeä ilme.
”En voi uskoa, että viitsit näyttää naamasi täällä sen jälkeen, kun ensin olit aiheuttanut koko sieppauksen”, Balthier ärähti suoraan.
”Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa”, Elza väitti.
”Älä viitsi! Olen sietänyt sinua silmissäni, koska minun on pakko, mutta jos käyt läheisteni kimppuun, en jää katselemaan!”
”Minkä takia minä sieppaisin kakaran? Mitä minä siitä hyötyisin?”
”Saisit paistatella Emílyn suosiossa palautettuasi hänet”, Balthier kuittasi. Muuta selitystä hän ei keksinyt. Toisaalta hän ei ymmärtänyt, miksi Elza edes halusi olla Emílyn suosiossa, mutta näytti vahvasti siltä, että niin oli asian laita. Kenties punapääpiraatti vain halusi ärsyttää Balthieria.

”Minä en siepannut tyttöä. Jos olisin siepannut, miten olisin nyt tässä?” Elza huomautti.
”Koska olit ovela ja laitoit Clemmonin asialle”, Balthier tokaisi.
”Mitä? En todellakaan!”
”Hän kertoi sen itse. Olette tehneet sopimuksen.”

Elzan kasvoilla oli niin järkyttynyt ilme, että hetken Balthier melkein uskoi naisen väitteisiin. Oli kuitenkin muistettava, että punapää oli vihannut häntä ensimmäisestä kohtaamisesta asti.

”Se sopimus koskee vain sinua”, nainen myönsi vihdoin. ”Se paskiainen saa maksaa tästä. Minä en vedä viattomia lapsia henkilökohtaisiin kuvioihini.”
”Henkilökohtaisiin? Mitä minä olen ikinä tehnyt sinulle?” piraatti kummasteli. ”Jos tässä on kyse menneisyydestäni –”
”Se voi olla Rikkenille syy vihata sinua. Minulla on omat syyni”, Elza puhahti. ”Sinä olet vienyt nenäni edestä sen, mitä olen halunnut. Alkoi näyttää siltä, ettei minulla ollut mahdollisuuksia, jollen hankkiutuisi eroon sinusta.”

Balthier kohotti kulmiaan, hän ei totisesti tiennyt, mitä oli vienyt Elzalta. Hän ei muistanut, että olisi ryöstänyt naista koskaan. Ehkä tämä oli ollut aikeissa tehdä ryöstöretken johonkin kohteeseen, jonka Balthier oli aiemmin tyhjentänyt. Silti oli kummallista, jos tämä jaksoi vihoitella jostain sellaisesta loputtomiin.

”Anna olla”, Elza puhahti.
”En kysynyt mitään”, Balthier töksäytti naiselle. Hän ei olisi voinut olla enempää pihalla tämän hourimisesta.
”Sovitaanko, että minä jätän sinut rauhaan ja sinä et puutu minun tekemisiini?” punapää ehdotti yllättäen. Mistä nyt tuuli? Elza oli viime aikoina käyttäytynyt erittäin kummallisesti… jopa Elzaksi.
”Niin kauan, kun tekemisiisi ei kuulu minun tai lähipiirini vahingoittaminen”, Balthier vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Ei tulisi mieleenikään.”

Balthier ei luottanut naisen sanoihin, mutta nyökkäsi tälle silti. Edes löyhäkin aselepo oli parempi vaihtoehto kuin jatkuva riitely tyhjänpäiväisistä asioista.
”Tämä ei silti tarkoita, että Rikken lakkaisi epäilemästä sinua”, Elza jatkoi.
”Miten te edes tiedätte… hmmm… menneisyydestäni?” Balthier kysyi. Hän ei halunnut käyttää suoraan sanaa ”Tuomari”, koska joku ohikulkija olisi saattanut kuulla heidän puheensa. Balfonheimissä juorut levisivät kulovalkean lailla, joten turhia riskejä ei kannattanut ottaa. Toisaalta hän ei olisi edes halunnut ryhtyä kyselemään Elzalta, mutta hänen oli saatava tietää.
”Clemmon valaisi minua siitä jo ajat sitten.”
”Miten hän tietää siitä?”
”Ilmeisesti hän oli päässyt käsiksi tohtori Cidin papereihin”, Elza tokaisi. Naisen äänestä kuuli, ettei tämäkään halunnut käydä keskustelua. Oli liian omituista puhua melkein normaaliin sävyyn toiselle, kun vihoittelua oli jatkunut jo niin pitkään. ”Pidä mielessäsi, että me tiedämme koko jutun. Jos aiheutat hankaluuksia, emme epäröi hyödyntää tietojamme.”
”Kuinka yllättävää”, Balthier puuskahti. Clemmon oli siis onnistunut penkomaan Cidin kotona enemmän kuin hän oli arvannutkaan. Tämä oli myös mennyt lavertelemaan piraattihallitsijoille… ja ties kenelle muulle. Balthier ei halunnut joutua epäsuosioon Balfonheimissä, hän oli alkanut pitää piraattikaupunkia kotinaan. Valitettavasti menneisyyden taakoista ei näyttänyt pääsevän eroon koskaan.

Oli myös erittäin epämiellyttävää, ettei Balthier tiennyt, mitä kaikkea Clemmon tiesi. Oliko tämä selvillä vain hänen isästään vai tiesikö hänen muusta suvustaan? Balthier ei halunnut olla enää veljiensä kanssa tekemisissä, mutta ajatus, että arpinaama alkaisi häiriköidä näitä, ei ollut hänen mieleensä. Oli parempi, etteivät veljet kuulisi hänestä enää mitään, eivät hyvää eivätkä pahaa.

”Mitä muuta te tiedätte?” piraatti pakottautui kysymään. Hänestä tuntui kuin hän olisi anellut Elzalta armopaloja, eikä hän pitänyt tunteesta pätkääkään. Punapäisen naisen kasvoille nousi tuttu, ylimielinen hymy.
”Jaa-a, moniakin asioita, mutta pidän sinut mieluummin varpaillasi”, nainen naurahti. ”Ja nyt minulla on muuta tehtävää. Valitettavasti en voi tuhlata koko päivää kansalaisten kanssa höpisemiseen.”

Niine hyvineen piraattihallitsija suuntasi aerodomelle päin. Balthier toivoi, että tämä antaisi käskyn vangita Clemmonin, kunhan arpinaama vain laskeutuisi Balfonheimiin. Ilmapiraatin täytyi silti myöntää, ettei hän voinut uskoa Elzan olevan todella vihainen Clemmonille. Punapään käytöksessä oli jotain hyvin omituista.

Balthier palasi sisälle. Tällä kertaa Sarah oli Thanenin sijaan ripustautunut äitiinsä, mikä oli tosin ymmärrettävää, kun ajatteli, mitä tyttö oli joutunut kokemaan. Lapsi näytti väsyneeltä, mutta kieltäytyi menemästä nukkumaan. Ehkä tämä pelkäsi joutuvansa siepatuksi uudestaan.

”Miksi Elza oli täällä?” piraatti kysyi Emílyltä. Myös Fran käänsi katseensa naiseen. Kysymys oli varsin aiheellinen, sillä piraattihallitsijoilla ei ollut tapana vierailla kenen tahansa luona.
”Hän halusi varmistaa, että olen saanut kunnollisen asunnon ja että kaikki muukin on kohdallaan”, Emíly vastasi. ”Se on kuulemma hänen tapansa huolehtia uusista kansalaisista.”

Balthier tiesi varsin hyvin, ettei hallitsijoilla ollut aikaa kyläillä yksittäisten balfonheimiläisten luona vain selvittääkseen, olivatko nämä saaneet hankituksi itselleen kunnollisen asunnon. Elzalla oli jotain muuta mielessään. Ehkä tämä yritti tarkkailla Balthierin tekemisiä Emílyn kautta, olihan punapääpiraatti useasti valittanut siitä, että Strahlin miehistö ei raportoinut tarpeeksi tarkasti tekemisistään.

”Kyselikö hän mitään?” piraatti halusi tietää.
”No, hän halusi tietää tarkemmin, miksi lähdin Archadesista ja mitä tiedän sinusta”, Emíly kertoi. Elza siis oli todellakin käynyt utelemassa Balthierin asioita. ”Emme puhuneet kovin paljon niistä asioista, koska minä olin huolissani Sarahista. Elzasta oli oikeasti paljon apua, kun pojat olivat kauhuissaan ja Janetistakin piti huolehtia ja minä… Voi luoja, että minä pelkäsin!”
”Elza siis jäi vapaaehtoisesti tänne auttamaan sinua?” Balthierin oli pakko vielä kysyä. Hän ei halunnut rasittaa Emílyä liikaa, mutta hänen oli saatava tietää.
”Kyllä. Tiedän, ettet pidä hänestä eikä hänkään pidä sinusta, mutta minua kohtaan hän käyttäytyi hyvin”, nainen vahvisti. ”Miksi te ette tule toimeen?”
”Elza on vain aina vihannut Balthieria”, Fran pisti väliin. ”Ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Hän inhoaa myös minua, panettelee aina. Emme tiedä, mistä se johtuu.”
”Itse asiassa Elza sanoi äsken, että olen vienyt jotain, minkä hän olisi halunnut”, Balthier huomautti. ”En kyllä tiedä, mitä se voisi olla. Ja vaikka tietäisin, en ole varma, haluaisinko enää edes hyvittää tekoani hänelle. Jatkuvan vihoittelun sijaan hän olisi voinut tulla sanomaan suoraan.”
”Sinun pitäisi opetella lukemaan vihjeitä. Naiset harvoin sanovat asioita suoraan”, Emíly tokaisi.

Balthier ei vastannut. Hän tiesi, ettei loistanut vihjeiden lukemisessa tai tulkitsi ne usein väärin. Osittain siksi asiat hänen ja Franin välillä olivat menneet solmuun, kun he olivat juosseet ympäri maailmaa jahtaamassa kiviä Ashen kanssa. Toisaalta, miksi miesten olisi pitänyt opetella lukemaan vihjeitä? Yhtä hyvin naiset voisivat opetella sanomaan asiat niin kuin ne olivat sen sijaan, että lähettelisivät helposti väärinymmärrettäviä signaaleja. Se olisi kaikille osapuolille huomattavasti helpompaa.

”Minäkään en ymmärrä Elzan vihjailua”, Fran totesi Balthierin helpotukseksi. Hetken hän oli jo pelännyt, että viera asettuisi Emílyn kannalle.
”No, sillä ei ole merkitystä”, piraatti sanoi. ”Jos hän ei tule suoraan sanomaan, mitä hän haluaa, meillä ei ole mitään velvollisuutta yrittää arvailla. Ehkä on parasta, että jatkamme entiseen malliin ja pysyttelemme hallitsijoista erossa niin paljon kuin mahdollista.”

Fran nyökkäsi, mutta Emíly ei. Luultavasti nainen halusi itselleen ystäviä jätettyään kaikki entiset taakseen. Balthier ei pitänyt ajatuksesta, että Emíly ystävystyisi Elzan kanssa, mutta asia ei ollut hänen päätettävissään. Emíly oli nyt vapaa tekemään niin kuin itse halusi.

Entä oliko Balthier? Häntä huolestutti ajatus siitä, että hänen pitäisi jättää Emíly Balfonheimiin yksin lasten kanssa, mutta samalla veri veti häntä jo taivaalle. Hän uskoi vakaasti, että hänen tarvitsisi vain tutkailla Grimoirea vähän lisää ja hän löytäisi vastaukset. Hän pystyisi nyt selvittämään Kätkön sijainnin.

Piraatti vilkaisi naista, joka keinutteli Sarahia sylissään. Tämä oli pärjännyt vuosia ilman häntä, miksei tämä siis pärjäisi nytkin? Balfonheim oli kuitenkin hyvin erilainen kaupunki kuin Archades. Balthier oli tuonut naisen lapsineen kaupunkiin. Eikö silloin ollut hänen velvollisuutensa huolehtia siitä, että nämä myös pärjäisivät?

Tosin jos Elza oli aidosti kiinnostunut Emílyn hyvinvoinnista, silloin naisella ei olisi hätää. Juuri kukaan ei halunnut vapaaehtoisesti astua punapääpiraatin varpaille, mikä oli oikeastaan hämmästyttävää. Balfonheimiläiset olivat ehkä rosvoja ja ryöstelijöitä, mutta tietyllä tavalla väki oli vanhanaikaista. Naisen vallan alle alistuminen ei normaalisti tullut kysymyksenkään. Ehkä väki ajatteli, että Rikken oli todellinen valtias ja Elza vain tämän oikea käsi. Valitettavan usein Balthierista vain tuntui, että tilanne oli toisinpäin.

”Ran, Fran kertoi, että olette lähdössä pian etsimään Glabadosin kätköä”, Emíly vaihtoi yllättäen puheenaihetta. ”Olet kuulemma selvittänyt sijainnin.”
”En ole vielä, mutta olen lähellä”, Balthier kertoi. Aikoiko nainen tulla mukaan? Jos Emíly olisi ollut lapseton, piraatti ei olisi vastustanut, mutta hän ei halunnut lapsia pyörimään ilmalaivaan. Kätkön etsiminen ei ollut täysin vaaratonta touhua.
”Todellako?” Emíly innostui. ”Saatte sitten kertoa minulle kaiken. Minä olen aina uskonut, että Kätkö on olemassa. Tiedän, ettei kukaan ole löytänyt sitä, mutta sinä varmasti pystyt siihen. Ja sitten haluan kuulla seikkailun jokaisen yksityiskohdankin.”
”Hyvä on sitten”, Balthier naurahti. Hän oli helpottunut, ettei nainen edes yrittänyt lähteä mukaan. ”Jos aarre on suuri, voimme ehkä tuoda siitä osan sinulle.”

Emíly nyökkäsi. Lapset, jotka olivat kuunnelleet hiljaa, innostuivat nyt kyselemään Kätköstä ja aarteesta. Hekin tunsivat kertomuksen, mutta olivat aina luulleet sitä vain tarinaksi. Balthier joutui selittämään juurta jaksaen kaiken, minkä tiesi. Jopa Thanen esitti pari kysymystä. Poika mutisi kaulukseensa, mutta oli joka tapauksessa hienoa, että tämä uskalsi avata suunsa.

Kesti kauan, ennen kuin piraatit pääsivät livahtamaan omaan asuntoonsa. Balthier potki kengät jaloistaan ja rojahti sängylle. Hän halusi vain nukkua. Viime aikoina yöunet olivat jääneet suorastaan laittoman vähiin. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi tuntenut itsensä yhtä väsyneeksi.

Fran ryömi piraatin yli toiselle puolelle sänkyä ja veti peiton päälleen. Vierakin vaikutti väsyneeltä. Balthier käännähti kyljelleen ja kietoi käsivartensa naisen ympärille. Tämän valkoiset hiukset tuoksahtivat Pharoksen pölylle, mutta piraatti ei jaksanut välittää. Tärkeintä oli, että he olivat kaikki palanneet elävinä majakalta, ei se, miten likaisina he menivät nukkumaan.