Paritus: Subaru x lukija
Kuvaus: Sakamakien kartanossa ei näkynyt väläystäkään joulusta edes jouluaattoiltana, kun katselit ulos olohuoneen ikkunasta. Ilta oli vain yksi muiden joukossa, kunnes joku kirjaimellisesti repi sinut ulos talosta.
Tämä ficci on kirjoitettu lahjaksi Rabulle OtomeFI:n Secret Santan kautta.
Joulu tässä ja nyt
Jouluaattoyö kietoutui hämärään lumen tanssahdellessa hiljaa alas taivaalta. Apuhenget olivat lapioineet kartanon pihan kinokset jo päivällä. Vilkaisit selkäsi taakse olohuoneeseen, joka ei henkinyt ripaustakaan joulusta. Ei kuusta, ei lahjoja, ei mitään. Kuin ilta olisi ollut vain yksi muiden joukossa.
Huokaus pujahti huuliltasi ennen kuin ehdit estää itseäsi. Olisihan tämä pitänyt osata arvata. Tietää. Mitä oikein olit odottanut? Reijin järjestämiä jouluisia teekutsuja? Kolmosia tonttulakeissa? Puistelit päätäsi. Ei mitään tuollaista ei tulisi tapahtumaan. Jos sinua ei olisi keljuttanut, ajatuksen absurdius olisi voinut jopa naurattaa.
Jostain kantautui kolinaa, jota seurasi hysteerinen karjunta. Huokaisit uudestaan. Vain yö muiden joukossa.
”Tsk… miks sä siinä seisot?”
Säpsähdit, kun ääni kuului selkäsi takaa. Käännähdit ympäri vain kohdataksesi vaaleiden hiusten takaa tuijottavan terävän punaisen katseen, joka ei lukittautunut silmiisi vaan väisti miltei välittömästi. Siinä ehti kuitenkin häivähtää jotain, mistä et saanut kunnolla otetta. Puistelit päätäsi.
”En mistään erityisestä syystä, Subaru”, vastasit. Oli turha ottaa joulua puheeksi, mutta ajatuksesi harhautuivat väkisinkin pakettiin, jonka olit jemmannut huoneeseesi jo hyvissä ajoin. Syteen tai saveen, aioit antaa sen seuraavana aamuna.
”..nko sun pakko… tehdä tästä…”
”Sori, mitä?”
”Tsk… sä halusit… Paskat!”
Subarun kylmät sormet kiertyivät ranteesi ympärille, kun hän nykäisi sinut mukaansa. Hyvä, että ehdit työntää eteisaulassa kengät jalkoihisi ja tempaista takin naulakosta, kun hän jo rempoi sinut ulos kartanosta ja suoraan kadulle. Kompuroit, kun yritit pysyä hänen tahdissaan ja kiskoa samalla takkia päällesi, jottei talvi-ilma olisi puskenut ihollesi suoraan puseron lävitse.
”Subaru… Hei, Subaru, hidasta vähän!”
”Mitä…? Oh…”
Subaru kääntyi katsomaan sinua. Olit kiskonut takin päällesi puolittain ja hengityksesi höyrysi ilmaan muodostaen ohuen usvapilven väliinne. Subarun sormien ote kirposi ranteestasi, ja sait vihdoin ujutettua takin kokonaan päällesi. Nykäisit vetoketjun pikaisesti kiinni, sillä tiesit jo, ettei kannattanut yrittää palata takaisin. Ei nyt, kun Subaru oli tuollaisella tuulella… mikä sen tällä kertaa olikaan aiheuttanut. Ehkä Ayato oli sanonut jotain. Ehkä Kanaton kirkuminen oli naksauttanut ärsytysnupit kaakkoon, kukapa sen tiesi.
Subaru työnsi kädet oman takkinsa taskuihin ja jatkoi matkaa, kun olit saanut puettua kunnolla. Takki päällä kevyt pakkasilma tuntui itse asiassa miellyttävämmältä, vaikka se nipisteli poskiasi ja sai jalkakäytävällä olevan lumen narskumaan askeliesi myötä, kun lähdit taas seuraamaan Subarua. Tällä kertaa inhimillisempää vauhtia.
”Tuota… minne me ollaan menossa?” kysyit.
Subaru vilkaisi sinua pikaisesti mutta käänsi heti perään katseensa takaisin eteenpäin. Pieniä punaisia täpliä alkoi piirtyä hänen poskilleen kuin pakkanen olisi pistellyt niitä, mutta epäilit vahvasti, ettei kylmällä säällä ollut juurikaan vaikutusta vampyyreihin.
”…llä ole väliä…”
Huokaisit, ja hengityspilvi pyyhki kosteana kasvojasi. Ehkä kävely kevyessä lumisateessa voitti joka tapauksessa kartanossa kyhjöttämisen. Vaelsitte sanattomina vierekkäin katulamppujen kelmeässä valossa, ja annoit katseesi vaivihkaa kulkeutua Subaruun. Hänen takkinsa olkapäillä oli valkoisia pilkkuja lumihiutaleista eikä punerrus jättänyt hänen poskiaan. Kädet olivat yhä tungettuina syvälle taskuihin, olemus jäykkä ja vähän kumara. Seurasit häntä tieltä kapeammalle kujalle ilman valituksia. Oikeastaan yhteinen iltakävely kevyessä pakkasessa ei ollut lainkaan hullumpi idea.
Yhtäkkiä Subaru pysähtyi. Seisahduit hänen viereensä ja pakottauduit irrottamaan katseesi hänen hiuksistaan, joita kevyt yötuuli pöllytti. Värikkäät valot vangitsivat silmäsi hetkeksi. Valtava kuusi seisoi aukean keskellä, tavoitteli tummaa, öistä taivasta ja kilpaili tähtien kanssa tuikkivilla valoillaan. Et voinut mitään henkäisyltä, joka karkasi suustasi, kun tuijotit näkymää.
”…sä sanoit… sen ihan typerän jutun jouluvaloista… joten…”
”Se on ihana, Subaru!” huudahdit ja läiskäisit kätesi yhteen. Kohotit niitä ja sormesi painuivat suusi eteen, ettet olisi hihkunut enempää. Subaru oli sittenkin kuunnellut sinua, kun olit muutama viikko sitten puhunut, miten kovasti haluaisit viettää joulua edes pienimuotoisesti ja mennä vähintään katsomaan kaupungin jouluvaloja. Muistit kyllä, ettei Subaru ollut tuolloin sanonut mitään, tuhahdellut vain turhanpäiväisellä pölötyksellesi, mutta…
”Kiitos…” kuiskasit ja käännyit jälleen katsomaan Subarua.
Punaiset silmät harhailivat sivulle, kädet nykivät ulos taskuista. Läiskät Subarun poskilla olivat kasvaneet suuremmiksi kuin hänellä olisi ollut kuuma, mikä tosin oli täysin mahdotonta tässä säässä.
”…turhaan sä siitä kiität”, hän jupisi ja astui lähemmäs. Kuulit lumen narinan samalla hetkellä, kun hänen miehinen, hitusen myskinen tuoksunsa kietoutui jo ympärillesi, ja olit haistavinasi siinä hyvin laimean ripauksen ruusua. Hymyilit, kun vaimea tuoksu tavoitti nenäsi.
”No, sanonpa kuitenkin. Kiitos! Arvostan tätä oikeasti!”
”Tsk…!”
Subarun kaiken läpäisevä intensiivinen katse käväisi sinussa mutta karkasi nopeasti ylöspäin. Vaistomaisesti seurasit sitä omallasi ja henkäisit jälleen, kun erotit kapean kujan ylle ripustetut vihreät oksat ja niitä täplittävät valkoiset marjat suoraan yllänne. Ne keinuivat yötuulessa hitaasti edestakaisin miltei hypnoottisella tavalla.
”Ovatko nuo –”
Et ehtinyt kysyä kysymystäsi loppuun. Subarun sormet pyyhkäisivät poskeasi, liukuivat korvasi lomitse ja kietoutuivat hiuksiisi painaen päätäsi lähemmäs häntä. Toinen käsi kietoutui vyötäröllesi kuin hän olisi pelännyt sinun karkaavan otteestaan. Huokaisit hänen suutaan vasten ennen kuin raotit huuliasi ja käänsit päätäsi hieman. Nenä sipaisit toista, kun kätesi kietoutuivat Subarun ympärille, ja samalla hetkellä hän painoi päätäsi voimakkaammin syventäen suudelmaa, tunkeutuen kielellään suuhusi kuin suudelmasta olisi riippunut koko elämä. Pienet kipinät iskivät tulta syvällä sisimmässäsi.
Muu oli yhdentekevää. Sinun joulusi oli tässä ja nyt.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!